Puhurin Pojat ry

Puhurisaaren uuden saunan rakentaminen aloitettiin syksyllä 2008 purkamalla hirsikehikko Hirvensalon rannasta. Työtä tehtiin massiivisia määriä ja kehikko saatiin kuin saatiinkin pois rakennuksesta mielettömältä tuntuneessa aikataulussa.

Tällä hetkellä saunan rakennustyöt ovat täydessä vauhdissa saaressa. Loppua massiiviselle projektille ei silti ole odotettavissa ihan lähiaikoina vaikka Puhurin Pojat ja Puhurin Poikien Tuki tekevätkin talkootöitä aina sen ollessa mahdollista.

Uuteen saunaan on tarkoitus tulla majoitustilaa, saunomis-/pukeutumistilat yli 10 hengelle ja pienimuotoinen terassi rakennuksen ympärille. Saunan valmistuttua itse mökkiin tehdään luultavimmin muutoksia niin, että sielläkin majoituskapasiteetti nousee vanhan saunan poistuttua.

"Saunan takana tapahtuu

Lähtökohtia

Eräänä syksyisenä kesäiltana kolon pihaan kurvasi
paku mukanaan Samppa, Esa sekä nuhjuinen
hella. Kolmikon vastaanotti kololla päivystänyt
ja lievästi yllättynyt toimitus, jonka kuulut
Kynämiehet ulkoistettiin nopeasti kantopuuhiin,
Sampan ja Keksin avautuessa samalla matkan
laajemmista tarkoitusperistä.

Raahattuamme hellan eteiseen saimme kuulla,
että jo vuosia työn alla ollut Puhurisaaren sauna-
proggis oli saanut uutta tuulta Hirvensalon
Papinsaaresta, missä oli purettavana laadukas
saunarakennus. (Tähän väliin Samppa ehti todeta
epäileviin katseisiimme, että hella oli näyttänyt
paremmalta pimeässä.) Puhurin Pojille oli
tarjoutunut tilaisuus saada kohtuullisen ilmaiseksi
mm. mökin hirret, ym. tilpehöörit, jotka sitten
siirrettäisiin kätevästi proomulla saareen. Aikaa
tähän olisi n. 2 viikkoa ennen puskutraktoreita.
Millä maagisilla voimilla tämä tapahtuisi?

Per aspera ad astra

Siirrytään ajassa muutama päivä eteenpäin lauantai
aamuyön mystiseen ilmapiiriin. Innokas
päätoimittaja oli odottanut kololla jo puolestayöstä
lähtien pääsyä mökkitalkoisiin. Aamulla hänet
herätti Heikki Laaksosen tuskainen yritys päästä
sisään kololle puuteroimaan nenänsä. Kun hätä
on suuri pitää lähimmäistä auttaa, tuumi editor
in charge ja avasi oven, onnistuen samalla liikkeellä
lipsauttamaan sen lukkoon. Hieno homma
kehui Heikki ja tarjosi väsyneelle journalistille heseaterian
jämiä.

Mieltä ylentävän odottelun jälkeen paikalle saapui
Sami Kettinen bemareineen, jolta avainta ei
tietysti löytynyt. Tilanne laukesikin vasta Timon
saavuttua paikalle Kettisen pyörillä. Turvaköysi
mukaan ja miehet autoon, suuntana Hirvensalon
hirveä mökkiprojekti.

Proggis Maximus

Paikan päällä, hymisteltyämme ensin
omistajan ”hanhiaidalle”, tapasimme tuon jykevän
linnoituksen, saunojen goljatin. Katon pinta-
ala piti sisällään kunnioitettavan määrän tiiliä,
jotka laskettiin alas patenttitoimistojen ovia kolkuttelevalla
patjakourujärjestelmällä. Tuntien kuluessa
katto alkoi kuitenkin hitaasti viedä mentaalisen
tasapainon. Onneksi Sami Kettinen toimi
motivaattorina, moottoriturpana sekä yleisenä
viihdyttäjänä imitoiden Kummeleita, haaveillen
naisista sekä laulaen amiskuskien, noiden nykypäivän
lehmipoikien, mielenkiintoisista edesottamuksista.

Samaan aikaan Keksi, Samppa,
Heikki ja Jarno purkivat saunan sisäosia kärsien
ylhäältä katolta valuneesta huonosta huumorista.
Lähes kymmenen tunnin raskaan työn jälkeen
lähdimme kohti kotia, mutta illan hämärään piirtynyt
saunan profiili näytti samalta kuin aamulla.

Sunnuntai jatkui pitkälti samoissa merkeissä,
mutta nyt tiilikatoksesta päästiin jo kokonaan
eroon. Kettisen motivaatiota häiritsi hetken
hanskojen mystinen häviäminen, mutta hanskojen
löydyttyä kaikui taas monta taisteluhenkeä
nostattanutta laulua nuotin naapurista. Illan
hämärtyessä joukkoon saapui myös vakiokolumnistimme
Hannu Paappa, suoraan edustusmatkalta
Eestistä, mukanaan pakkaustarpeita.
Kelmutettuamme pinot oli kotiinlähdön aika.

Pienen Kenttäkettuilun salat

Seuraavaksi olin paikalla tiistai-iltana.
Paapan sanoja lainatakseni työt olivat kulkeneet
ripeästi ennen illan täydennysjoukkojen työpanosta.
Raybanlasisen Shortsikettisen käyskentely
mökin ympäri sosiaaliseen tapaamiseen, sekä
meidän muiden hidas adaptoituminen mökin työtilanteeseen
kiristivät Hannun turvakypärää.

Purkutöissä oltiin edetty vaiheeseen, jossa
kattopalkkien, muodostama kokonaisuus oli
työnnettävä reunan yli alas. H- hetken koittaessa
tuli sekunnin epävarmuus kaatuvan katoksen
suunnasta. Onneksi kaatumisliike suuntautui
kuitenkin insinööriemme tarkkojen laskelmien
mukaisesti mökistä poispäin. Ilo oli lyhytaikaista,
sillä katos tarttui kiinni heti ensimmäiseen vastaantulevaan
puuhun. Pienen lassoamisen jälkeen
alas tömähtivät suurella äänellä katos sekä
vieressä ollut pihlaja. Heikki oli kuitenkin varma,
että puu olisi joka tapauksessa kokenut kovan
kohtalon.

Kiitos kuuluu kaikille projektiin osallistuneille/
osallistuville. On ollut mukava antaa oma vähäinen
panoksensa asian puolesta. Paljon on edessä,
mutta hyvä osuus jo takana." - Tuomas Mäkinen - Puhuri 4/2008